Aforismeja.

Ensimmäinen sarja.

*Ensisijaisesti näitä aforismeja vaivaa ymmärryksen puute. Ymmärrys jättää jälkensä, kuinka epätäydellinen se on.

*Aforismi ei paljasta todellisuutta, mutta parhaimmillaan siitä näkee sen selvästi.

*Ei ole väliä onko lause yksinkertainen vai monimutkainen. Se on joka tapauksessa aina lukijansa kaltainen.

*Lauseen on paljastettava, että se on ihmisen kirjoittama. Muussa tapauksessa se on täydellinen.

  Jos lause olisi täydellinen, kukaan ei ymmärtäisi sitä.

*Runon mieli on tuntematon, se peilaa.

*Etsiessämme selvyyttä ja yksinkertaisuutta, olemme tuhansien vuosien jälkeläisiä.

Tämä kuoleman jälkinen elämä.

*Lukijalle: on muitakin pakoreittejä.

*Merkitykset syntyvät miten sattuu.

*Lause, joka innostuu minusta, löytää itsensä, elämäntehtävänsä.

Sanat ovat sitä varten: minä pyydän niitä tarkoittamaan enemmän.

*Nämä lauseet eivät tee mitään. Ne odottavat.

Toinen sarja

1

*En tiedä mitä puhun, siksi puhun. Kysyn kysymystä. Sitä minä haen: vastauksiin kuluvaa aikaa.

Kysymyksien tarkoitus on valo. Vastaukset loistavat poissaolollaan.

*Odotus tekee tehtävänsä, vastaukset loittonevat. Kysymyksien puhkaisema tila, laajeneva maailmankaikkeus.

Lapsuus on päätepiste, siitä me lähdemme. Napanuora minän ja alkuperäisen vastauksen välillä katkaistaan.

Sitä ovat kysymykset: me kuljemme itsemme uudestaan.

*Kysymykset eivät synnytä vastauksia, vaan kulkevat ne.

Vastauksien paasto. Pelkillä huokauksilla.

2

*Katsomalla tulevaisuuteen, en ennusta, vaan muistan. Yhdistelen asioita toisiinsa tarkkailemalla kuinka paljon ne toisiansa kaipaavat.

Siihen minä uskon: mihinkään.

*Huomio on kipeä. Hakusanat tahroja. Ristin sielua etsin, mutten löydä.

*Mitä lähemmäs peiliä kuljen, sitä epäselvemmäksi kuvani muuttuu.

Kasvot paljastavat vain muotin, johon naamio on rakennettu.

*Kulutan aikaa. En aikaa vaan sen tajua.

Mikään ei paina niin, kuin käyttämättömät mahdollisuudet.

*Kuitenkaan en osaa lopettaa. Häiriöt ovat ylimääräisiä kuin persoonallisuus jota olen.

*Kun kuolema tuntuu helpotukselta, on elänyt. Voi jättää rakkautensa mainitsematta ihmisten kesken, jos tulee puhe.

anteeksi on rakkaus ja anto. jokaisen edestä.

*Nyt tiedän. Väsymys on halua yksinkertaistaa. 

3

*Ei totuus ole ainoa teoria. Myös sattumilla on järjestelmänsä, mykkyydellä paratiisinkaltaiset paikkansa.

Pakenemisen ymmärrys.

*Hän, joka etsii täydellistä hiljaisuutta, ei etsi mitään.

Murtumat sielussa. Vuosia myöhemmin, auringonkukkafraktaalit.

*Salaisuudet käyvät vähiin. Aika vetää katseen ryppyyn molemmilta kulmilta.

 *Kipu kerrallaan sinä huomaat: väsymys ei ole antautumista, vaan lupaus ennusteiden ja todennäköisyyksien toteutumista. Siitä se alkaa: rupeat kuin vaistomaisesti keräämään silmiesi valoa talteen.

*Sydämen suuruus on kiveä painavampi. Lahja on kahle. Vapaus synnyttää päivä päivältä yhden kuluman lisää.

*Kaikkeus meidän sisällämme, eikä siitä huolimatta paikkaa mihin mennä.

*Joku kutsuu sitä rukoukseksi. Minä en kutsu sitä miksikään.